Avaruus täynnä monitoreja
planeetat lähempänä kuin koskaan
ruudut ovat isoja
ne näkyvät tänne asti
maakellarin lukkoa ei saa avata
et tiedä mitä sieltä on tulossa
lennän reppuni avulla
ostarin ylimpään kerrokseen
matkalla kohtaan
suomalaisia tähtiä
eri kerroksissa
jotka kannustavat minua
kovien koettelemusten läpi
orionin käsivarret ympärilläni
kävelen pakkasyön halki kotiin
eikä tarvitse väistää
katolta tippuvia jääpuikkoja
ne väistävät minua
maissipurkit
ovat pilanneet huoneilman
raudan haju,
päätä puristava
vihje
Miami Beach
postilaatikossani
on liikaa
viimeinen
naula arjen
arkkuun
metsästän
kärpäsiä
mehupurkkiin
kirjoitan
vanhan
laskun
taakse
puhelinnumeron
mutta
jätän siitä
nollat pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti