Juon jääkylmää marjamehua
keho täynnä termiittejä
kävelen kaupungin läpi
päivät valun auringossa
olen inspiraation hukannut mestarikirjailija
halvaantunut urheilija, äänensä menettänyt näyttelijä
olen nössö veltto
saamaton kiittämätön
manaan kylmää yötä pimeässä huoneessa
keskellä taloa
haluan painautua
puunrunkoa vasten
odottamaan laukausta
tukehdun hiuksiini
haluan sinua
maanantai 27. toukokuuta 2013
tiistai 14. toukokuuta 2013
Pimeällä taksilla periferiaan
Joskus vuosia sitten
hän puhui suoraan
ja minä vain haaveilin
joskus kuukausia sitten
hän istui bussissa
joka pysähtyi liikennevaloihin
ja minä seisoin siinä aivan sattumalta
ja vilkutin hänelle lasin läpi
ja hän vilkutti minulle
ja silloin kaikki pysähtyi hetkeksi
kunnes bussi lähti liikkeelle
ja minä haaveilin
joskus viikkoja sitten
me seisoimme
aamulla keittiössä
emmekä katsoneet kortteja
me haaveilimme
eilen keskellä yötä
juttelimme vähän
hän puhui suoraan
ja minä vain haaveilin
joskus kuukausia sitten
hän istui bussissa
joka pysähtyi liikennevaloihin
ja minä seisoin siinä aivan sattumalta
ja vilkutin hänelle lasin läpi
ja hän vilkutti minulle
ja silloin kaikki pysähtyi hetkeksi
kunnes bussi lähti liikkeelle
ja minä haaveilin
joskus viikkoja sitten
me seisoimme
aamulla keittiössä
emmekä katsoneet kortteja
me haaveilimme
eilen keskellä yötä
kirjaston takana
tunnistin
hänet äänestä
juttelimme vähän
jotenkin kummasti
säilytin pokerinaaman
säilytin pokerinaaman
vielä siinäkin vaiheessa
kun painauduimme vasten kalliota
hyvästien merkiksi
hyvästien merkiksi
silloin teot tahtoivat
puhua puolestaan
mutta silminnäkijöitä
rikoksellemme oli liikaa
olen silti vakuuttunut
että pahempi vankila on
että pahempi vankila on
haaveilla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)