Vanha vihamies heitti kirveen
vasemman olkansa yli,
katsoi syvälle silmiin
ja kertoi rakastavansa minua
siitä on muutamia viikkoja
mutta olen vieläkin
paljon pahemmilla vammoilla
kuin ikinä taisteluidemme päätteeksi
sillä sotia kyllä osaan,
mutta rakkaus riisuu aseet
sellaisella tavalla
että siinä ei auta enää
paksuinkaan panssari
vaikka olisit
valmistautunut
se tuhoaa
kaiken mihin
vielä
hetki
sitten
uskoit
se vie
kaiken mitä
aiemmin
mukanasi
kannoit
se musertaa
kaiken,
syvemmältä
kuin yksikään
sota.
Miksi muuten oloni olisi
kuin halvaantuneeella?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti