Eti töitä

Aurinko paistaa
valvoin koko viime yön
aion olla tänään kusipää
mun kaveri syö
ruohoa ja hymyilee

kummalliset kuviot
ihmisten välillä
liian lujat silitykset,
katkenneet katsekontaktit
haudattu hysteria

kaikkee krääsää seinällä
mua vituttaa, haluun haljeta

mä luulen
että kaikki
ettii tietsikkaa
vaikka ne
ettiikin töitä

sellaisina päivinä
 niinkuin tämä
unohdan läksyt
näen päiväunia
ja kirjotan
runoja

sellaisina päivinä
niinkuin tämä
mun elämä
on ikkunalaudalle
sulanut salmiakkikala

Wolfgang

Me olimme palavia lapsia,
suoraan
 rattaista barrikadeille heitettyinä
palvoimme
kapinan jumalia
joiden pyhät kuvat
hohtivat hakaneuloilla
reunustettuina repuissamme

se oli leikki
jonka isot ihmiset ottivat
liian tosissaan

kuraattorit
opettajat
pikkuvanhat
ja muut
aikuisuuteen
jähmettyneet

hermostuivat
hämmennyksemme
synnyttämästä
levottomasta
värinästä

me halusimme
tanssia, me halusimme
huutaa yöhön
me halusimme
verivalat uimarannan
pukukopissa
me halusimme haistaa
kotitekoisten pommien
katkun

halusimme merkit mersujan nokasta
halusimme pyörät allamme kiitää
parkkipaikkojen halki
huutaen
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
ja ÖÖÖÖÖ
ja ÄÄÄÖÖ

mutta kaikesta eniten
me halusimme vain olla
nähtyjä
kuultuja
rakastettuja
huomattuja
sellaisina kuin olemme

toisistame löysimme sen
mutta maailma jarrutti vastaan
kun ymmärrystä ei löytynyt edes
omilta vanhemmilta.

sitten joskus kun minä kasvan isoksi
vien takkutukkaisen tyttöni
tai mykän poikani
tai ihan millaisen tahansa
rakkautta kaipaavan lapsen
meren rantaan keskellä yötä
ja annan hänen huutaa
 konepellin päällä seisten pimeyteen
jos hänestä siltä vain tuntuu.

Vieraissa

Tyttö toi minulle kiviä pussissa
eikä palellut sukkahoususillaan
vaikka oli huhtikuu ja aurinko laski
kellotornin taakse,
eikä lämmössä saanut istua
koska tupakansavu häiritsi luistelijoita

ja hän kertoi minulle unestaan
jossa rastatukkainen poika julisti puussa
meidän yhteistä sanomaamme julki,
mustakala kirjoitti kaiken ylös
minä nauroin ja sanoin että on hienoa,
meidän täytyy julkaista yhdessä runoja

ja ne kivet mitä hän antoi pussissa
olivat taikakiviä ja niistä tuli minun
rukoukseni

saatettuaan minut teatteriin,
törmättyään kiiltonahkakenkäiseen pappaan
hän hyppäsi junaan ja sai yllätysmunasta
keltaisen auton niinkuin minäkin

enkä minä miettinyt enää yhteistä rakkauttamme
sillä se oli nyt vain hänen
 ja minun vierailuaikani oli ohitse

sillä sitähän täällä vain tehdään,
ihmisissä vieraillaan
niinkuin sielukas kettu sen joskus minulle sanoi
pelästyttyään hohtavaa kiimaa ja rakkauttani

yöllä minä aloin ajatella kiellettyä poikaa
sitä jonka suu on suolainen ja suuri
enkä ole päässyt vieläkään siitä ajatuksesta irti
että sitä suuta minun tekisi mieli suudella
ja sylkeä sinne muutamia salaisuuksia
hänelle ja vain hänelle
ja antaa hänen lähteä taas
ellen itse ensin ehdi,
sillä sitähän täällä vain tehdään,
ihmisissä vieraillaan.