Pimeällä taksilla periferiaan

Joskus vuosia sitten
hän puhui suoraan
ja minä vain haaveilin

joskus kuukausia sitten
hän istui bussissa
joka pysähtyi liikennevaloihin
ja minä seisoin siinä aivan sattumalta
ja vilkutin hänelle lasin läpi
ja hän vilkutti minulle
ja silloin kaikki pysähtyi hetkeksi
kunnes bussi lähti liikkeelle
ja minä haaveilin

joskus viikkoja sitten
me seisoimme
 aamulla keittiössä
emmekä katsoneet kortteja
me haaveilimme

eilen keskellä yötä

kirjaston takana

tunnistin

hänet äänestä

juttelimme vähän

jotenkin kummasti
säilytin pokerinaaman

vielä siinäkin vaiheessa

kun painauduimme vasten kalliota
hyvästien merkiksi

silloin teot tahtoivat 

puhua puolestaan 

mutta silminnäkijöitä

rikoksellemme oli liikaa

olen silti vakuuttunut
että pahempi vankila on

haaveilla