lauantai 22. helmikuuta 2014

Hyvyydestä


Unien pikkolo
tarjosi taas kerran
kyydin ylimpään kerrokseen

kaunis poika
kiitti matkasta
ja katosi

ole hyvä vain
ja hyvähän sinä olet

minun tässä
kiittää pitäisi

jälkeen jättämästäsi
hiljaisuudesta

yön
hehkuvista
haaveista
aamun
hohtavista
aaveista

hauraasta
havainnosta:

uskomaton
on ihminen.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti