Yhden shown nainen

Nuoruuteni yöt
olivat kylmiä ja liian lyhyitä
pakotin paperille verbaalieritettä
elämäni homopoika puhui hiljaa rakkaudesta

tunsin virtuaalihymyt,
puiden läpi näkyvät kerrostalot
tv:n äänet
verhot ja vihan
vaatteet joilla
yritin vaikuttaa mielentilaani

polttavat illat
jolloin yksinäisyys kuristi
ja vesi ympäriltä oli valunut pois

henkiin heräävät
haamut tanssivat
mieleni diskoturmiossa

tämä ei ollut yhden naisen show
vaan yhden shown nainen

nukuin vuodenajan yli
taisin käyttää toisen heräämiseen
muistan unesta punaisen

ja vieraat suudelmat
jotka lohduttivat uusiin aamuihin
valetta kaikki mutta auttoihan se eteenpäin
puhkoi rakot ja laittoi laastarinkin

surun säestämät tahdit, musiikin taiat
kertoivat ikuista tarinaa minusta ja heistä
elämästä jota en muista mutta
joka muistuttaa vieläkin joka hetki

niihin aikoihin
istuin pöytälampun valossa
monia tunteja

keskeytin kaiken hetkeksi
laulaakseni laihoista lupauksista,
pojista jotka
kai sittenkin
vain yrittivät parhaansa