Mashmanti

Beibi

En tiedä kuuletko mua enää
koska oon jo aika kaukana susta
ja sä oot aika kaukana musta

mutta tänä iltana mä palasin
taas hetkeksi sinne jonnekin
meidän yhteiseen aikaan
kun me oltiin vielä
tosi lähellä toisiamme

01.11.09 mun päiväkirjassa
mä kerron halloween - bileistä
näin nämä ihmiset luurankoina ja nukkeina
pienessä laatikossa. missä on taikuus elämästäni?
olen kysynyt sulta kylmässä rappukäytävässä
kotibileiden jyskyttäessä taustalla

sä oot
katsonut mua
suoraan silmiin
ja vastannut
tässä

tosi paljon mä
niihin aikoihin vaan
itkin ja kärsin
kannoin marttyyrin viittaa
turmelin sun yksityisyyden
ja mielenrauhan

sä kannoit
repussas hippiutopiaa
vapaasta rakkaudesta
halusit lottovoiton
jonka turvin muuttaa
Inariin yksin mökkiin
asumaan
rauhaan kaikelta
maailman ja mun
mielisairaudelta

sä sait mut silti
aina
nauramaan

aina.

kaikki oli
loppuvaiheessa
tosi pilalla
vaikka se alkoi niin
vitun kauniisti

että mä vieläkin
lahoan kyyneliin
joka ikinen kerta
kun ajattelen sitä

sulla on nyt uudet kuviot
ja varmaan kohta perhe

mulla on nyt uudet kuviot
toteutan itteeni
oon yksinäinen mutta vapaa

niin kai elämä menee
kai se on se
the tarina
jonka kaltaista ei
enää koskaan koe

mutta mä haluan
vielä viimeisen kerran
sanoa sulle

hyvästi ja kiitos
mä todella rakastin sua
monta täyttä vuotta
niin syvästi kuin vain
19-vuotias raivohullu
voi mitään rakastaa

ja vielä kerran
anteeksi.