savuisia aamuja
liesituulettimien,
siltojen, kattojen,
teidän voimanne
ja oman
voimattomuuteni
alla.
Olen antanut itsestäni
kaiken ja en mitään
olen halveksinut,
säälinyt ja ihaillut
teissä itseäni.
Olen kirjoittanut
kymmeniä lauluja,
lukuisia runoja ja
näytelmänkin
siitä miten
naurettavan
vaikeaa
on olla
kaunis
ja miten
kaunista
kaiken
vaikeus
on.
Ja kaiken
päätyttyä
uudestaan
ja uudestaan
luulen oppineeni jotain
vaikka ainoa mikä
on vahvistunut
on oma turhamaisuuteni.
Ehkä se on minun rakkauttani.
En tiedä riittääkö se mihinkään.
Mutta se on kaikki teille.
Ja sitten joskus
vuosien kuluttua
kun olette naimisissa
kauniiden vaimojenne kanssa
jotka ymmärtävät teitä
voitte aina muistella
kuinka surullinen
ja hieno tapaus
olikaan Liila Jokelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti