Se saattaa yltyä niin rajuksi että katkoo sinulta jalat.
Silti et voi lopettaa.
Sätkit torsona maassa
ja huudat orkesterille
''Lisää! Lisää!''
Ja kun he väsyvät soittamaan
jatkat vielä hiljaisuudessakin keinumista.
Parisi on ikuisuuksia sitten vaihtanut lajia
hän kuuntelee naapurissa
jazzia ja imeskelee paitansa nappeja.
Et voi enää muuta kuin rimpuilla yksin.
Silti kaikki oli sen arvoista,
sen aikaa kun sitä kesti.
Niin minä haluan ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti