ja viikon päästä kertoi ettei osaa pysähtyä
kun on tottunut keikkuvaan laivaan
voi pahoin tasaisella maalla
aarrekarttani oli kadonnut
mutta muistin reitin ulkoa
se kulkee suoraan katseesta toiseen
kosketuksella kaivat sen kaiken esiin
mutta matka sinne on pitkä,
puolen metrin päässä
me kumpikaan emme kai olleet kullankaivajia
hän nousi takaisin laivaansa
minä jäin majaani silittämään kissaa
ja kirjoittamaan surullisia lauluja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti