torstai 23. helmikuuta 2012

Kiima

Me kyltymättömät, tahmaiset kakarat
tukka sotkussa, lakanat laivanamme
 
vaimean hämärän hehkussa
yön laineissa purjehtien
teimme taikoja toisillemme
joista valon kansa ei osaa edes uneksia

joimme hieman
riisuit minut, sitten minä sinut

ulkona riehuva myrsky
oli kehojemme rytmin rinnalla
vain vaikea aivastus

seinän läpi kuulimme aamuyöstä
naapurin soittavan saksofonia

olimme nesteitä
olimme yhtä
vailla esteitä
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti