Kiima
Me kyltymättömät, tahmaiset kakarat
tukka sotkussa, lakanat laivanamme
vaimean hämärän hehkussa
yön laineissa purjehtien
teimme taikoja toisillemme
joista valon kansa ei osaa edes uneksia
joimme hieman
riisuit minut, sitten minä sinut
ulkona riehuva myrsky
oli kehojemme rytmin rinnalla
vain vaikea aivastus
seinän läpi kuulimme aamuyöstä
naapurin soittavan saksofonia
olimme nesteitä
olimme yhtä
vailla esteitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti